Tarinalla on loppunsakin

Asiakastilanne kielimuuri välissä. Se tunne kun ilmeestä päättelet että asiakas tarvitsee lisää rahaa simkortilleen. "Sim.... Kaput!" Asiakas ei puhu sanaakaan englantia eikä espanjaa. Ohjaan englanniksi menemään supermarkettiin tai petrol stationille. Silmät suurenivat siihen tahtiin että päätin sanoa hymyillen vain supermarket ja ojentaa kättä oikeaan suuntaan. Mahtava fiilis kun saa autettua asiakasta vaikka sopivan kokoinen kielimuuri seistä möllöttää välissä. 

Ja nyt mä istun kämpän ulko-oven portailla odottamassa taxia joka saattaa mut kotia kohti. Mulla on ollu kaks mahtavaa iltaa slovenialaisen, virolaisen ja nopeesti laskettuna neljän suomalaisen kanssa. Eilen tehtiin minuutin mittanen video jossa kerroin englanniks siitä mitä oon tykänny olla täälä ja mitä ylipäätään täälä tein, ja yllätyin täysin kun tajusin kuinka paljon oon englantia oppinu. Tottakai jollain on asiaa tulla viilaamaan pilkkua mun rapaenglannissa mutta lähen kotia englannin kanssa, millä pärjään oikein hyvin. Lähinnä se uskallus puhua on nyt saavutettu.

Kiitos kaikille ihmisille tästä reissusta!!!!!!

THANK YOU FOR EVERYTHING!

ja jos osaisin kirjottaa mutsos cracias tähän ni kirjottasin :D

Ja vielä kiitos kysymästä, aion tulla tänne uudelleen. Otan siskoni mukaan.