Päivän rutiinia paikassa K-Citymarket leipomo

Aamutuimaan jään bussista Iso Omenan pysäkillä ja kävelen ensimmäisten joukossa kauppakeskuksen tyhjille käytäville. Lasken liukuportaat alas ja suoristan selkäni kohti uutta työpäivää. Kävellessäni kaapilleni huikkaan huomenet kollegoilleni ja lähden vaihtamaan puhtaat työvaatteet päälle. Sidon vielä huivin päähän jotta leivonnaiset eivät saa hiuskavereita joukkoon. Päälläni on cittarivaatteet. Siniset suorat housut ja siihen sopiva ruutupaita. Suoristan vielä kauluksen ja lähden itse leipomon puolelle.

"Huomenta!" kuuluu läheltä ja kaukaa, leipomon viimeisimmästäkin nurkasta. Ensimmäiset työkaverit tulevat töihin jo viiden aikaan paistamaan leipiä ja valmistelemaan päivää. Kuuden ja seitsemän aikaan tulee työntekijöitä laittamaan ensimmäisiä uunituoreita leivoksia esille linjastolle aamuisia asiakkaita varten. Tarkistetaan myös, että on astioita ja kaikki muutkin pikkuseikat toimii. Kahdeksalta aukee K-Citymarket ja minäkin saavun paikalle valmiina töihin. Ensimmäiset asiakkaat saapuvat paikalle.

Leipien pakkaamista, järjestelyä ja leppoisaa keskustelua asiakkaiden kanssa

Uunituoreet juustosämpylät odottavatkin minua ensimmäisenä. Puen suojakäsineet käteen ja lähden työntämään pinnaa leipähyllyjen väliin Fazer-leipien paikalle. Pakkaan pussiin tuoksuvia leipiä viisi kappaletta ja laitan valmiit pussit siististi hyllyyn. Seuraavaksi taitaakin tulla Graham-sämpylää ja erilaisia Fazerin Chiabattoja ja patonkeja. Aamupäivällä asiakkaat tulevat aamukahville joko pirteänä pitämään työpäivän taukoaan tai aamu-unisena lähdössä alottelemaan työpäivää. Monet vanhukset tulevat kahvittelemaan lehden äärelle. Aamu on rauhallista ja mukavaa aikaa, kun en ehkä itsekään ole virkeimmilläni.

Leipiä pakatessa aika menee todella nopeasti ja yllättäen huomaakin että asiakkaita saapuu lounaalle syömään puffet-pöydästä. Lounas valmistetaan alusta loppuun asti paikanpäällä ja on erittäin maukasta. 

Pian lempparini, lepuskat ovat valmiita vietäväksi itsepalvelutiskille. Lepuskat ovat suussa sulavia "perunarieskoja", jotka ovat täydellisiä esimerkiksi salaatin kanssa. Lepuskat tuovat täyteliäisyyttä kevyempään lounaaseen ja ovat loistava vaihtoehto kahvileiväksi kahvipullan sijalle. Lepuskojen ulkonäkö luo uteliaisuutta asiakkaissa ja monesti saankin olla kertomassa asiakkaille "Mitä kummaa siinä on?".

Pian pinnoja alkaa tulvia joka suunnasta ja käytävät kaipaavat pientä raivausta. Alkaa peltien, leivinpapereiden ja pinnojen lajittelu. Onneksi ei kestä kauaa kun käytävät alkavat vaikuttaa kaksikaistaisilta. Kun tulee pieni hiljaisuus, on aika tulostaa etikettejä esimerkiksi jo mainituille juustosämpylöille. Tulostamisesta jo opimme työkaverin kanssa, että 150 kpl voi kertaistua 700kappaleeseen. Erittäin kehittävää työtä tuo teippien rullaaminen siisteihin rulliin. Pian pääsee teippailemaan etikettejä itse pusseihin. Kun leivät on viety itsepalvelutiskiin, pakattu ja pinnat on omilla paikoillaan, voin lähteä huilahtamaan taukohuoneeseen jonkin leivoksen kera. Hehheh, jokaisella työpaikallahan on omat huonot puolensa.

Tämän kaiken rinnalla palvelemme asiakkaita tiskiltä, eli ojennamme asiakkaan lautaselle tai Fazerin pussiin/laatikkoon asiakkaan haluama leivos tai leipä. Kivointa on jos saa jutella päivän asioitakin asiakkaiden kanssa, se tuo erilaisuutta päivään. Erityisesti pidän siitä kun vanhukset jäävät juttelemaan, ne on vaan niin elämääkokeineita ja arvostettavia henkilöitä. 

Piristävää on se, kun asiakkaan kanssa saa jutella jostain kivasta asiasta ja jää vain hymyilyttämään! 

Normaaleista päivän rutiineista ei välttämättä osaa kertoa kovin mielenkiintoisella tavalla, joten nyt kerron mitä huvittavaa olen oppinut ja oivaltanut harjottelun aikana.

• Jokainen nuori ei varmasti ole käynyt niin suuressa pakastimessa kuin minä. Pakastimessa tuntee kuinka suojakäsineet jäätyvät paikoilleen.
• Pinnat voivat kaatua päälle jos niitä käsittelee väärin. Onneks näin ei ole päässyt sattumaan.
• Olen oppinut niinkin tärkeän niksin jolla saan näppärästi auki pahvilaatikon kierrätystä varten. Enää ei tarvitse hikoilla niiden teippien kanssa.
• Olen luullut, että kassa on rakettitiedettä, mutta tulipas tämäkin luulo kumottua.
• Leipomon uunit näyttivät siltä, että ne syövät pian mut suuruutensa voimalla. Siinäkin saat yhtälailla päättää paljonko siihen laitetaan lämpöä, juuri niin kuin kotonakin.
• Kaiken oppii jos harjottelee tarpeeksi. 
• Jos asiakkaalla kaatuu kermakannu keskellä kiireitä, siitäkin selviää jos muistaa että elämä ei ole niin vakavaa! Siivoustreenit on yhtä tärkeät kuin kaikki muutkin.
• Kuten jo aikaisemmin mainitsin, etikettiteippiä voi tulostaa vahingossa paljon. Toisaalta niiden rullaaminenkin on erään kollegan mukaan "todella kehittävää" duunia. Sillonkin voi naurahtaa huvittuneena ja istahtaa teippiä rullaamaan.
• Työkaverin reipas "Huomenta!" piristää aamua. Viljelkäämme tätä huomenta missä lienemmekään.
• Asiakaskin tietää mitä on maanantai. Tosin ei saa päästää maanantaita liiaksi valloilleen, mutta on toki ymmärrettävää jos meinaa tarjota asiakkaalle väärää viineriä. Tämä voi pistää kummankin nauramaan, kokemus kertoo. Ns. virheet eivät ole niin vakavia kun ei ole toisen omaisuudesta kyse. Ellen vallan väärässä ole.
• Kaurapellavaleivän ja Maalaisleivän erotan nyt.
• Laatikoiden sulkeminen ei ole niin näppärää hommaa kuin kokenut konkari antaa näyttää.
• Kertaus on opintojen äiti.

Tähän mennessä olen tehnyt vain aamuvuoroja ja nyt minulla on tiedossa lauantaivuoro, jolloin voitte olla varmoja että tekemistä riittää paljon. Kokemus tuokin!

(Anteeksi kuvattomuus blogissani. Olisi kai hassua jos minulla olisi vain kamalasti kuvia paikasta, koska missä vaiheessa oisin ne itse työt kerinnyt tehdä?)

Oppimisen ilo ja autuus

Töissä on tärkeää huomata mitä kaikkea on oppinut. Jos ei huomaa omia kehittymisiä, pian huomaa ajattelevansa vain niitä virheitä, mitä tekee. Itsekin taisin jäädä tällaisesta ajattelusta kiinni. En edes huomannut se hiipineen ajatuksiini. Virheistäkin oppii. Epäonnistumisille voi myöhemmin naurahtaa!

Nyt taitaa olla kaksi työharjotteluviikkoa takana ja hommatkin alkaa sujua paremmin. Monet asiat alkaa löytyä jo lihasmuistista, joka helpottaa työskentelyä huomattavasti. Aikaisemmin kerroin, kuinka en koskaan tulisi muistamaan moisia koodeja ulkoa, mutta oi sitä onnistumisen tunnetta kun lihasmuistista sain näpyteltyä koneeseen Herkkupalleron koodin oikein.

Alkuviikosta meinasi epätoivo laajeta ylitsepääsemättömäksi. Ihan kuin en enää osaisi tehdä mitään ja kaikki asiat joutuisi opettelemaan uudestaan. Sain taas kasattua itseni ja ryhdistäydyin. Kaikki tuntui unohtuneen neljän päivän viikonlopun aikana. Olin ollut kuumeessa mutta onneksi paranin pian. Asenteellahan kaikki hoidetaan! Vähän aikaa sitä jumitettiin ja pian hommat alkoi taas sujua. Loppuviikkohan alkoi sujua jo rutiininomaisesti ja energiaa ei mennyt niin paljon asioiden opetteluun, vaan sai keskityttyä itse asiaan.

Yhden haasteen voi töissä nostaa esille: leivoksien laatikoiden kasaaminen ja sulkeminen. 

Tauolla saa rauhoittua taukotilaan jonkin uunituoreen leivoksen kanssa ja lukea lehteä. Taas jaksaa pirteänä tehdä hommia! :) Tosin joinakin päivinä jokin tauko taisi unohtua hommien tiimellyksessä. On kuitenkin mukavampi, että on tekemistä entä kuin pitäisi esittää tekevänsä jotain. Aika kuluu töissä nopeaan tahtiin ja pian on taas päivä pulkassa!

Yritän saada kasattua yhden postauksen, jossa kerron tarkemmin päivän kulusta. Tämä ja aikaisempi on lähinnä fiilistelyasioita ja itse aika töissäkin on mennyt lähinnä uusien asioiden opetteluun.

Ensimmäinen päivä työharjoittelussa Fazer leipomossa, K-Citymarket Iso Omenassa

Heippa taas loman jälkeen!

Lähiaikoina tulen kertomaan työharjottelussa (topissa) vastaantulleista oivalluksista ja kokemuksista.

Tiistaina 7.1 oli aika nousta jälleen aikaisin aamulla uuteen päivään. Oli ensimmäinen työharjoitteluaamu. Ehkä hieman jännitti, arvelutti, mutta samalla odotin innolla. Bussissa työpaikalle mentäessä pohdiskelin mitä päivä toisi tullessaan. Nyt olisin itse tutun kahvilan tiskin toisella puolella. Miten ikinä tulenkaan oppimaan näiden kaikkien eri leivosten nimet, hermoilin mielessäni jännityksen vallitessa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja ottaa haasteet vastaan. Enhän minä tuotteita vielä niin hyvin tiennyt, mutta kokemus opettaa! Parhaiten tunnistaisin ne omat tutut leivonnaiset mitä oli ystävien kanssa käynyt maistelemassa.

Työkaverit, joiden kanssa tulisin viettämään paljon aikaa seuraavan kuukauden aikana, vaikuttivat erittäin reippailta ja tsemppaavilta. Ei minua täällä purtaisi :P Asiakkaat olivat mukavia ja ymmärtäväisiä, vaikka välillä tunsin itseni todella huonoksi."Taidat olla ensimmäistä päivää töissä", tuumasi eräs asiakas naurahdellen, kun meinasi pullat koodeineen mennä sekaisin.
Muut ympärillä tekivät hommansa rutiinilla, ja minulla meni koodien näpyttelyssäkin kolme kertaa enemmän aikaa. Aamujännityksen yli päästyä hommat alkoivat jo sujuta hieman nopeammin ja pian työpäivä loppuikin! Päivän lopuksi kiittelin mukavasta työpäivästä ja lähdin kotiin lopen uupuneena. Olihan sitä päivän aikana tullut niin paljon informaatiota.
Seuraava päivä tulisi varmasti olemaan helpompi, ja niin se olikin!

Harjottelussa tulen oppimaan monenlaista asiaa erilaisista leivistä ja leivonnaisista.
Kuva on täältä.

Seuraavana päivänä työpaikalle oli tullut uusi harjoittelija kokkialalta. Näin kuinka hänkin joutui käymään ne samat sekaannukset kuin minäkin eilen, joten opin hymyilemään omille virheille! Yhdessä me opitaan vielä yhtä näppäriksi myyjiksi kuin muut työntekijät. Yhdessä pakattiin leipää, laitettiin nätisti esille, ja palvelemaan asiakkaita.