Oppimisen ilo ja autuus

Töissä on tärkeää huomata mitä kaikkea on oppinut. Jos ei huomaa omia kehittymisiä, pian huomaa ajattelevansa vain niitä virheitä, mitä tekee. Itsekin taisin jäädä tällaisesta ajattelusta kiinni. En edes huomannut se hiipineen ajatuksiini. Virheistäkin oppii. Epäonnistumisille voi myöhemmin naurahtaa!

Nyt taitaa olla kaksi työharjotteluviikkoa takana ja hommatkin alkaa sujua paremmin. Monet asiat alkaa löytyä jo lihasmuistista, joka helpottaa työskentelyä huomattavasti. Aikaisemmin kerroin, kuinka en koskaan tulisi muistamaan moisia koodeja ulkoa, mutta oi sitä onnistumisen tunnetta kun lihasmuistista sain näpyteltyä koneeseen Herkkupalleron koodin oikein.

Alkuviikosta meinasi epätoivo laajeta ylitsepääsemättömäksi. Ihan kuin en enää osaisi tehdä mitään ja kaikki asiat joutuisi opettelemaan uudestaan. Sain taas kasattua itseni ja ryhdistäydyin. Kaikki tuntui unohtuneen neljän päivän viikonlopun aikana. Olin ollut kuumeessa mutta onneksi paranin pian. Asenteellahan kaikki hoidetaan! Vähän aikaa sitä jumitettiin ja pian hommat alkoi taas sujua. Loppuviikkohan alkoi sujua jo rutiininomaisesti ja energiaa ei mennyt niin paljon asioiden opetteluun, vaan sai keskityttyä itse asiaan.

Yhden haasteen voi töissä nostaa esille: leivoksien laatikoiden kasaaminen ja sulkeminen. 

Tauolla saa rauhoittua taukotilaan jonkin uunituoreen leivoksen kanssa ja lukea lehteä. Taas jaksaa pirteänä tehdä hommia! :) Tosin joinakin päivinä jokin tauko taisi unohtua hommien tiimellyksessä. On kuitenkin mukavampi, että on tekemistä entä kuin pitäisi esittää tekevänsä jotain. Aika kuluu töissä nopeaan tahtiin ja pian on taas päivä pulkassa!

Yritän saada kasattua yhden postauksen, jossa kerron tarkemmin päivän kulusta. Tämä ja aikaisempi on lähinnä fiilistelyasioita ja itse aika töissäkin on mennyt lähinnä uusien asioiden opetteluun.